Heippa, nimeni on Malinen, Sami Malinen. Näillä aloitussanoilla haeskelin aikoinaan
valmistumisen jälkeen ensimmäisiä työpaikkoja. En kuitenkaan sitä työpaikkaa, jonka johdossa olen tullut vuoden päästä olleeksi jo 20 vuotta.
Aloitin keväällä 2005 Länsi-Suomen opiston rehtorina ja ikää minulla oli 29 vuotta. Taisin olla
tuolloin nuorimpia kansanopiston rehtoreita maassamme. Ala tuntui kyllä oikealta, sillä olihan
minulla jo muutama vuosi työkokemusta niin opettajan kuin koulutussuunnittelijan hommista.
Opisto, johon tulin oli vanha, perustettu jo vuonna 1892. Työt alkoivat varsin räväkästi, kun heti seuraavana vuonna käynnistyi mittava opiston päärakennuksen saneeraus. Muistan, kun
ensimmäistä kertaa vedin remonttityöryhmän kokousta. Siinä oli entistä rakennustarkastajaa,
sähkö- ja lvi-suunnittelijaa, arkkitehtiä ja kokeneita rakennusmiehiä. Minulla ei ollut alalta
minkäänlaista kokemusta… Isä oli toki rakentanut taloja, mutta hänen tekniset taitonsa eivät
olleet periytyneet minulle. No, kaikesta selvittiin. Sovin heti alkuun rakennustöiden valvojan
kanssa, että pidämme aina joko ennen työryhmän kokousta tai sen jälkeen pienen
briiffaushetken, jossa minä kysyn häneltä kaikkea sellaista mitä en ollut ymmärtänyt jne. Tämä
järjestely toimi varsin hyvin.
Sittemmin remontteihin on saanut opistolla tottua ja omatkin taidot ovat siinä samalla
karttuneet.
Opiskelijoiden rekrytointi on se toinen iso asia, joka rehtorin työaikaa vie. Koko ajan pitää
seurata mitä ympärillä tapahtuu, lukea uutisia, hakea poikkeamia ja pohtia asioita monelta eri
kantilta.
Niin, ja onhan sitä toki muutakin. Taloutta, henkilöstöasioita... vaihtelevaa, ylä- ja
alamäkiä – sitä tämä työ on. Eräs kollegani sanoi rehtoriuteni alkuvaiheessa, että ”Kuule Sami, tämä kansanopiston rehtorina oleminen on sitä, että tottuu jatkuvaan epävarmuuteen”. Sitä se toden totta on.
Parasta tässä työssä on kuitenkin erilaiset onnistumisen kokemukset. Niitä tulee tyytyväisistä
asiakkaista, uusista viihtyisistä opiskelija-asunnoista, kauniista pihamaisemasta,
kanssakäymisistä ihmisten kanssa ja monesta muusta. Kansanopistomaailma on hieman
erikoinen, tarinoita ja tapahtumia on moneen lähtöön. Vanhana on varmasti mitä muistella.
Taidan olla kansanopistoihminen.
Sami Malinen
Comments